Olen vain yksi ihminen tässä muodottomassa massassa, vain pieni osanen kokonaisuutta. Periaatteessa minun mielipiteilläni ja ajatuksillani ei siis ole merkitystä. Eikä minun pitäisi omista asioistani ja omista ajatuksistani kenellekään puhua ja kertoa, kun ne eivät vaikuta mihinkään, eivät minun, eivätkä kenenkään muunkaan elämään.

On paljon asioita joilla on miljoonia kertoja enemmän merkitystä kuin minun asioillani, joten miksi minun asioistani kukaan välittäisi, ja miksi niistä muista asioista ei välitettäisi? Ei kenenkään tarvitse välittää tai yrittää ymmärtää minua ja tunteitani, ei kenenkään uskoa minua ajatuksineni.

Vaikka viillän ranteeni auki ja mieleni tekisi hypätä sillalta alas tai juosta junan alle, silti kukaan ei sille voi mitään tehdä. Ei kukaan voi parantaa oloani. Olisi parempi jos minusta ei välitettäisi, yksilön annettaisiin olla ja kuolla pois, kuten heikomman kuuluukin, mutta suurista pahoinvoivista massoista täytyisi pitää huolta ja niiden puolesta tulisi taistella ja puhua. Jotta kaikkien olisi hyvä olla.

Elämäni ei ole iloa täynnä, en ole onnellinen, en tahdo edes elää tätä elämää joka niin turhalta tuntuu. Tahdon kuitenkin, että olen vain ainoa, että muita kaltaisiani ei olisi.