Kuten joka päivä johonkin aikaan, lähdit tänäänkin. Lähdit aikaisin ja kohautit olkiasi sille kun sanoin haluavani viettää tämän päivän kanssasi. Se kai oli sitten sinun mielestäsi oikein. Minun mielestäni se oli kaukana oikeudesta, et taaskaan kuunnellut mitä tahdoin sinulle sanoa, et antanut minun selittää miksi olin valvottanut sinua ja useita öitä nähdessäni painajaisia ja itkiessäni unissani. Sanoit vain meneväsi ja lähdit, et luvannut tulla takaisin, et luvannut soittaa tai millään tavalla osoittanut mitään, olit kuin tyhjää täynnä, päämääränäsi vain se että saisit taas murskata minut ja jättää kuulematta.

Ne unet joita näen, en ymmärrä niitä. Olen joskus nähnyt jossakin kirjakaupassa kirjan jossa selitetään unia, tai siis niiden tapahtumien vertauskuvallisia merkityksiä. Sellaisen haluaisin, mutta luulen ettei unieni selittely johtaisi juuri mihinkään, sillä ne kaikki päättyvät minun itseaiheutettuun kuolemaani. Mutta jospa ne tekotavat muuttaisivat merkitystä.. Eihän kyseiseen opukseen luultavasti olisi edes mitään luottamista, mutta jospa nyt jotenkin edes saisin mahdollisuuden yrittää ymmärtää itseäni.

Olen varmaan hullu. Sillä joskus aamuisin juostessani tuon leveän ja vilkkaasti liikennöidyn maantien reunalle jotta ehtisin bussiin nopeammin, rekkojen kulkiessa ohitse minun tekee mieli ottaa ne kaksi askelta eteenpäin, jotta rekka ohittamisen sijaan ylittäisi minut. Joskus seistessäni sillalla teatterin kupeessa, lähden kävelemään sillan korkeinta osaa kohti, se on päälle 10 metrin korkeudessa ja vettä sillä kohden ei ole varmaan metriäkään, vaikka olisi paljonkin en osaa uida. Siinä korkeimmalla kohdalla mieleni tekee hypätä alas, jotta saisin tuntea sen ilmavirran kun tipahdan suoraan alaspäin ja sen kivuttomuuden tuskan joka kohtaa jokaista kuolevaa. Myös lenkkipolkuni kulkee rautatien vierestä ja sekä minun, että junan aikataulu on aikalailla sama näin  sunnuntaisin, usein mieleni tekisi mennä raiteen vierelle ja päästää juna niin lähelle että en ehdi ylitse.

Terveydenhoitaja väittää että olen masentunut, ihmettelen miksi olen masentunut ja tämä vastaa stressin aiheuttaneen sekä masentuneisuuden ja alipainon. Silti kukaan ei tee asialle mitään, itse en halua. Suorastaan nautin olostani, on ihanaa olla surullinen ja masentunut, alipaino ei haittaa, enpähän ole lihava.